Eino tulee uutena asukkaana Timpuriin

Timpurissa meni mukavasti pojilla. Jokaisella pojalla oli oma paikkansa. Rufus ja Rafael olivat käyneet lukion ja sen jälkeen päässeet opiskelemaan paikalliseen ammattiopistoon metsäalan koulutusta, Joakim oli keittiö-ja siivoushenkilöstön apuna keittiö-ja siistimistöissä asumisyksiköllä ja Juuso työskenteli Kyöstin ja Mikaelin morjestusautolla kierrelen pitkin kyliä morjestamassa ihmisiä.



Mukana oli myös Jadessa-täti ihanien leipomustensa kanssa, pyörätuolissa iloisena naureskeleva Jadessan hoitolapsi Kalle ja myös Saara pikkupoikiensa kanssa sekä myöskin Mauno joka oli kymmenvuotias ihan kotikoulua käyvä ei siis missään virallisessa koulussa oleva poika ja hän esiintyi ja lauloi toisinaan laulun nimeltä poika varjoiselta kujalta. Kyösti säesti haitarilla. Myös Janika ja Sofia siellä palvelivat asiakkaita.



Nyt valvotun asumisen yksikköön muutti Eino. Einolla on Prader Willin syndrooma ja autistisia piirteitä sekä myös sellainen tausta etä aiemmassa laitoksessa Eino vainosi muun muassa Kallea ja useita muitakin saman yksikön asukkaita ja vaino oli erittäin väkivaltaistakin. Siksi oli paikallaan Einolle tämä valvotun asumisen yksikkö.



Eino sai ihan oman huoneen ja se oli lukittu, siellä oli oma sänky ja oma vessa ja oma suihku. Einon kanssa tehtiin niin, etä Eino pidettiin erillään muista asukkaista ja Einon ruokailut tapahtuivat valvotusti ja Einon hoito muutenkin niin että kaksi mieshoitajaa ja nimenomaan mieshoitajaa hoitavat Einon ja vastaavat yhdessä Einon hoitamisesta.



Eino oli aggressiivinen ja kiroili ja huusi rumia, julkaisukelvottomia sanoja siitä kun hänet on laitettu tällaiseen "vankilaan". Eino myös heitteli ruokaa pitkin lattioita ja homotteli näitä mieshoitajia ja koetti hakata, potkia ja koko painollaan ahdistaa toisen hoitajista nurkkaan ja toinen hoitaja ehti väliin ja Einon vietiin yhdessä huoneeseen rauhoittumaan. Harkittiin myös poliisia tai vartijaa valvotun asumisen yksikköön turvaamaan hoitajien työrauha ja valvotun asumisen yksikössä Einoa varten työskenteli myös vartija joka oli läsnä aina kun kaksi hoitajaa huolehtivat Einosta.



Eino tarvitse apua ruokansa anostelemisessa ja ruokavalion noudattamisessa sekä myöskin peseytymisessä ja se oli joskus aikamoista sirkusta kun kaksi mieshoitajaa pesivät Einoa ja Eino rimpuili ja koetti purra ja potkia. Vartijakin oli myös näissä tilanteissa mukana turvaamassa hoitoa. Eino oli hyvin vaikea tapaus ja vaarallinen ja siinä oli hoitajillakin miettimistä mitä tälle Einolle tehdään.

Yllättävän rento meininki valvotun asumisen yksikössä!

Pojilla oli aluksi päivisin yksikön omaa päivätoimntaa jonka tavoitteena oli kartoittaa poikien kykyjä, valmiuksia, kehitystasoa, sosiaalisia taitoja ja edellytyksiä siihen minkälaiseen toimintaan pojat voidaan jatkossa sijoittaa. Rufus ja Rafael olivat selkeäsri ADHD:sta ja käytöshäiriöistä huolimatta älykkäitä poikia ja heidän kanssa tehtiin niin että heidät laitettiin paikkakunnalla olevaan kansanopistoon jossa oli sillä hetkellä autisminkrjolaisille ja mielenterveyskuntoutujille suunnattu kymppiluokka jonka tavoitteena oli kerrata peruskoulun oppimäärää ja korottaa todistuksen arvosanoja.


Siellä otettiin hyvin huomioon haasteelisesti käyttäytyvä nuori tai aikuinen ja osattin motivoida oikealla tavalla ja pojat vietiin sinne invataksilla aamulla. Pojilla koulumenestys oli siellä erinomaista ja niinpä pojat saivat hyvät todistukset joilla pääsivät lukioon jota kävivät paikkakunnalla valvotun asumisen yksiköstä käsin.



Juuso, jolla on kehitysvammadiagnoosi, päätettiin sijoittaa kehitysvammaisille soveltuvaan työtoimintaan. Juuson kohdalla tuli kysymykseen liikkuvan työtoiminnan yksikkö nimeltä "Morjestus auto" joka oli sosionomien ja yhden lääkärin pitämä auto joka kierteli pitkin syrjäkyliä ja jossa tarjoiltiin syrjäkylien asukkien sekä mökkiläisten iloksi kahvia ja pullaa sekä myöskin kivaa juttuseuraa ja Morjestus auto oli tuttu jokaiselle kunnasniemeläiselle, ylämyllyläiselle, oravisalolaiselle, kontioniemeläiselle, suhmuralaiselle, rasivaaralaiselle, niittylahtelaiselle ja salokyläläiselle, roukalahtelaiselle sekä Hoilolan ja Öllölänkin asukkaille. Jokainen noiden paikkojen asukkaista oli viettänt mukavia tuokiota morjestusautolaisten kanssa.



Juuso voitiin siihen kyllä mukaan laittaa ilman muuta. Joakim auttoi päivisin siivouksessa ja keittiöläkin joinakin päivinä ja Joakim haluttiin pitää oman yksikön sisäpuolella käytöksensä vuoksi mutta Juuso sai luvan osallistua morjestus autoon. Rento meininki oli myös valtotun asumisen yksikössä ja aika vapaasti sai sieläkn toteuttaa itseään ja tehdä niitä asioita mitä haluaa mutta jos sinne sijoitettiin rikoksiin syyllistynyt ja ihmsä vainoava henkilö niin semmoinen pyrittiin eristämään muista ihmsstä kanssaihmisten turvallisuuden ja rauhan vuoksi.